Syksyisiä terveisiä

Kuukaudenpäivät on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä... No, mitään sen suurempaa ei nyt ole tapahtunutkaan, tavallista koirallista elämää meidän perhe vain viettää. Kaveri on ollut ihailtavan terveenä nyt pari-kolme kuukautta kesäisten masuoireiden jälkeen. Sisällöntuotanto on ollut suorastaan ihailtavaa! Miten niin paljon p***** mahtuu noin pieneen poikaa?! Sapuskaa on kyllä vedelty tosi hyvällä ruokahalulla viime viikkoina, ehkä läskinkeräys talvea varten on käynnissä? Olen tosin keksinyt laittaa tavallisen lohipuuromössön päälle extraherkkua, joko pienenpieniä meetvurstin paloja tai nyt viime aikoina kypsää kalkkunanjauhelihaa. Hyvin uppoaa ja hyvä niin, saadaan vähän laardia tuonne luisten kankkujen päälle!

Ruska on ollut mielestäni harvinaisen hieno tänä vuonna ja olen otellut joitain kuviakin lenkkipoluiltamme. Kurjahkon kesän jälkeen olemme nautiskelleet luonnon ilotulituksista ulkoilukierroksilla. Tässä pari otosta parin viikon takaa. Viime viikoisen syysmyrskyn jälkeen puut ovat jo harvemmat, mutta jäljellä olevat sävyt kypsempiä.

Syyskuun lopussa päättyi ulkorata-agilitykausi, mutta tänään olisi tarkoitus sitten avata hallikausi. Katsotaan minkälaista menoa saadaan aikaiseksi. Emäntä ei ole ehtinyt juurikaan treenata kuntoa, mutta ehkäpä se tästä... Luulen, että kaveri ainakin jo kaipaa takaisin radalle, emännästä ei nyt niin väliä... Koitamme tosissaan ottaa joku kerta kameran mukaan kun menemme koko perhe harrastamaan. Tänään olen todennäköisesti vain minä lähdössä. Toivottavasti vaan löydän perille, eka kerta uudessa paikassa.

Koska treenit alkavat jo kuuden maissa, otin P:n tänään töihin mukaan. Nämä duunikeikat sujuvat aina ihan mukavasti, P nukkuu yleensä suurimman osan ajasta. Mitä nyt pitää vähän muristella postituojille ja oudoille äänille, joita kuuluu alakerran lastauslaiturilta . Mukana on oma viltti, pari lempilelua ja kuivanappuloita. Tällä hetkellä masentaa, kun tekisi mieli ulos...

Alkaa olla taas se aika vuodesta, että tuolla kylillä liikuskelee meheviä tyttökoiria, joiden treffi-ilmoituksien tuoksut pistävät pienen pojan pään sekaisin. Puolet eilisestä ulkoilulenkistä meni taas itkeskellessä... No, eipä päästellä kaveria taas vähään aikaan vapaaksi metsässä, ettei tule hulluja ajatuksia päähän! Rasittavuuden lenkillä vielä jaksaa, mutta sitten jos asiat eli tuoksut menevät niin "pahoiksi", että ruvetaan keskellä yötä heräilemään ja itkeskelemään pihalle, SE on jo liikaa kärsivällisellekin omistajalle... No, koputetaan puuta, ettei tänä vuonna ole niiiin ihania typyjä liikenteessä.

Me lähdetään nyt lounaslenkille, sen jälkeen ehkä maistuu lepo makeammalta....