Aamu alkoi laululla, jota tuijoteltiin unisin silmin ihmetellen, miksi nuo oikein kiekuvat, ja keskellä yötä vielä, kun pitäisi nukkua! Kello oli silloin noin varttia yli kuusi...
Syntymäpäivä jatkui sitten kuitenkin unilla emännän kainalossa, kun isäntä oli lähtenyt etäopiskelureissulleen. Heräiltyä seurasi aamupalaa ja lenkitystä. Päiväunoset aina lenkin jälkeen, kuinkas muuten. Iltapäivälenkin jälkeen seurasi päivän kohokohta eli synttärikakun syönti. Kakun koostumus oli aika tyypillinen, ulospanoon oli vain hieman panostettu tavallista enemmän. Kalkkunapuuro öljyineen ja merilevineen oli kuorruteltu nakkiviipalein sievästi ja koristeltu vielä ohuin kurkkusuikalein, niinkuin voileipäkakuissa perinteisesti. Olisipa pitänyt ottaa kuva, mutta tuijottavat nappisilmät sanoivat, että nyt se sapuska tänne! Joten en ottanut. Kurkkujen kohdalla oli havaittavissa pientä käkimistä, mutta näppärästi meni koko kuppi tyhjäksi, loistavaa!
Ruuan jälkeen kun energiaa oli vielä jäljellä, väsynyttä isäntää kiusattiin leikkiinkutsuin, joita auliisti sekä isäntä että myöhemmin myös emäntä totteli. Mutta aina jossain vaiheessa iltaa seuraa tämä autuas vaihe; koira retkottaa sohvalla ketarat ojollaan. Silloin i & e saavat nauttia ruokaa, juomaa ja tv:tä ihan rauhassa!
Kippis sankarin kunniaksi! Sankari on jo sammunut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti