Arkitottis alkoi!

Aloitimme arkitottiksen eilen keskiviikkona. Itse tunneilla ei ollut vielä juuri mitään uutta. Harjoittelimme vähäsen toisten koirien ohittamista ja sen sellaista, P ei vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta itse tunnista, aika lailla istuskelua, emännän toljottelua ja namien syömistä, mikä ei varmaankaan ollut kovin kamalaa, mutta muuten ei juuri äksöniä, siis tylsää. Vaan tuskaa pienelle pojalle aiheutti se, että kentän toisessa päässä oli agility-kenttä! Ennen toko-tunnin alkua meillä oli tapaaminen erään agility-ohjaajan kanssa, oli tarkoitus katsoa josko P muistaa miten noita esteitä mennään. Ja voi elämän kevät sitä innon määrää! Heti kun hypättiin autosta pihalle, P tiesi ihan varmasti millaisessa paikassa nyt oltiin! Jee, temppurata! Kauhea itku ja hihkuminen ja kiskominen! Eikä se johtunut niistä koirista, joita kentän reunalla oli. Yhtä ärsyttävää pörröistä kaveria lukuunottamatta toiset koirat eivät kiinnostaneet ollenkaan, terävä katse oli kohdistettu suoraan kentälle.

Me kävimme kokeilemassa ohjaajan opastuksella parit esteet. Ensimmäinen oppitunti täysin kokemattomalle emännälle; koiraa ei saa päästää kuseskelemaan esteille, ups sori! Kaiken kaikkiaan P oli niin intona radalle pääsystä, että olisi mennyt samoihin esteisiin kerta toisensa jälkeen! Koska emäntä on vasta-alkaja, niin me varmaankin pääsemme sitten johonkin alkeiskurssille. Jee, tästä voi tulla tosi hauskaa! Siis sen lisäksi, että koira ihan selvästi rakastaa tuota temppuilua, olisi parasta, että emäntä ja isäntäkin viihtyvät harrastuksen parissa. No joo, oikeesti, mikä olisi viihtyessä kun näkee kuinka tuo pieni karvanaama selvästi nauttii!

Tokoilujen jälkeen pääsimme kotiin vasta hieman ennen ilta yhdeksää, ruokakupilla käytiin ja sohvallakin vierailtiin, mutta tavallisuudesta poiketen kaveri häippäsi aika pikaisesti makkarin puolelle, eikä sieltä poistunut edes iltapisulle. Ja taas, onni on väsynyt, nukkuva koira!

Kesäisestä koiratapaamisesta

Meillä oli siis loman aikana tarkoitus sukuloida, nimittäin Pontuksen sukulaisissa. Piti aloittaa tapaamalla P:n emä Linda, mutta Naantalin/Turun keikka jäi heittämättä auto-ongelmien takia. Kyläily on nyt siirtynyt mahdollisesti myöhempään syksyyn. Raahessa kuitenkin kävimme ja tapasimme P:n kaksi tytärtä, Pirtan ja Pepin, sekä P:n morsmaikun Silvan ja sen emän Ingan. Silvan ja Ingan perheessä on nykyään myös "espanjanvahvistus" rescuekoira Paju.

Saimme siis järjestettyä tapaamisen sunnuntaiksi 20.7.

Kylläpä liikkuvien kohteiden kuvaaminen on hankalaa! Samalla haluaisi katsella ja tarkkailla koirien menoa, mutta kuitenkin tallentaa jotain muistoksikin, mahdoton yhdistelmä... No, kuvista tuli sitten kokoelma ihmisten jalkoja ja niiden takana tai vieressä seisoskelevia koiria tai epätarkkoja palakuvia koirista, jotka juuri liikahtavat kun olet ottamaisillasi aivan lutuisen kuvan, tässäpä esimerkki Pirtasta...

Olen aika alkeellinen kuvaaja, tekniikasta ei ole hajuakaan. Räpsin vain sieltä täältä ja joskus onnistaa ja useimmiten ei... No, ei se mitään, meillä oli paikalla myös oikea kuvaaja, miten loistavaa! Pirtan isäntä harrastaa kuvaamista ja on siinä todella hyvä! Tässä linkki:

http://www.jarkko.1g.fi/kuvat/01%20UUDET/Koiratapaaminen%2020.7.2008/

Tämä vie suoraan koiratapaamiskuviin, mutta kannattaa käydä katsomassa muitakin kuvia, hurmaavia luonto- ja eläinkuvia!

Tässä muutama oma näpsäisy sunnuntaipäivältä. Jouduin rajaamaan kuvia hieman hassusti, jotta en ottaisi ihmisten naamoja kuviin. En halunnut laittaa lupaa kysymättä kenenkään kasvokuvaa tähän. Ja koirathan tässä on pääosassa!

Tässä ensin pikku Pirta-tyttönen, ihan iskänsä näköinen, vain pienempi, sirompi ja silkkisempi versio!

Tässä Peppi-typy ja iskä, tämä vauhtimimmi on aivan omalaatuisen näköinen, ihana tyttö!

Kävimme kahveilla tapaamisen jälkeen Ingan, Silvan ja Pajun luona, nämäkin poseerauskuvat olivat työn takana, aina joku säätämässä jotain=)

Tässä Pontus, hieman vastentahtoisesti, ja Silva linssiluteena!

Sitten vielä vipa kuva, Ponteva-poika tyttökatraan kera! P herrasmiehenä oli kahvittelun ajan kohteliaasti takavasemmalla, ollaanhan tässä nyt kylässä eikä siellä sovi riehua!

Vasemmalta: Silva, vauhti-Paju, Inga, Pontus takana keskellä.

Päivä oli aika pitkä ja voitte uskoa, että kotimatkalla takapenkillä oli hiljaista! Kun päästiin viimein takaisin mökille, ruokakupilla vain käväistiin ja suoraan nukkumaan! Seuraava päivä sujui suurinpiirtein samoissa merkeissä. Onko ihanampaa kuin väsynyt ja onnellinen koira!