Tämän jälkeen sateli jo pariin kertaan noin kymmenen sentin lumikerros ja järven jää oli niin jäässä, että perinteinen luistinrata oli aurattu venevalkaman suulle.
No, viime päivien plussakelit ovat vieneet kaikki lumet ja mahtaa järvikin olla taas avoinna... Ja aamut ja illat ovat yhtälailla mustaakin pimeämmät. Pontevastakin näkee, että kummat kelit ovat mukavammat, ulos kirmataan ovesta huomattavasti reippaammin kuivaan pakkaskeliin kuin parin asteen vesisateeseen, ihmekös tuo. Perjantai-ilta parin viikon takaa jäi iloisena muistona mieleen: töiden jälkeen lähdimme koko perheen voimin lumiselle iltalenkille. P laukkasi ja pyrähteli kuin pentu pitkin vastasataneita lumikinoksia ja naukkaili suuhun tuoretta pakkaslunta. Kaunis, raikas keli ja kaikki yhdessä pitämässä hauskaa, sen jälkeen maistui ruoka ja sauna ihanalta!!!
No, ehkäpä tässä kuukauden sisällä ehtii sää vaihtua vielä jouluisemmaksi, kovasti sitä toivomme. Olemme piristäneet itseämme haaveilemalla kinkusta ja kirjoista, joita lueskellaan kuusen tuikkeessa! Ensi viikolla meillä avataan virallisesti joulukausi; Kaarinan ja Katriinan päivänä olisi tarkoitus paistaa pipareita. Hieman varaslähtöä olemme jo harrastaneet, minulla on jo osa jouluvaloista ripustettuna ja yhdet tortut olemme paistaneet ja glögiä jouneet useampanakin päivänä. Itse jouluaika on kuitenkin niin lyhyt, että on mukava nautiskella nyt jo hieman hyvissä ajoin. Eipähän tässä ole ketään sitä kieltämässäkään...
P on onneksi voinut aika hyvin koko syksyn. Eilen massu oli hieman sekaisin, hetkellisesti tosin vain, koska sai edellisenä iltana ison lampaankorvan hotkittavaksi. Muuten on massu ollut hyvässä kunnossa. Hampaiden harjaus on edelleen hankalaa ja sitä harrastamme valitettavan harvoin, pitää ryhdistäytyä ja harjoitella vaan enemmän.
Tuossa yhtenä maanantaina saimme tosin muistutuksen P:n sydämen vajavaisuudesta. Meillä taisi olla hieman rankempi sunnuntaipäivä, erikoispitkä päivälenkki ja iltalenkkikin ja niiden päälle vielä leikkimistä ja saunaa. Maanantaiaamuna P:llä oli sitten jonkinlainen huonovointisuuskohtaus ja otin kaverin töihin mukaan, jottei tarvinnut jäädä yksin kotiin tärisemään. Onneksi olo parani lepäilemällä ja pienellä nykeröllä särkylääkettä. Mutta niin meidän täytyy nyt muistaa, ettei kaveri kestä rasitusta enää kuten nuorena poikana.
Onneksi sen päivän säikäytys meni helpolla ohi, muuten P on ollut oma rasittava itsensä. Iltaisin isäntää ja emäntää rääkätään jatkuvalla leikkiin pakottamisella=) Suosikkileluna on viimeaikoina ollut kovamuovinen pallo, joka on ontto ja jonka sisään laitetaan säädettävästä reiästä pieniä namipaloja ja sitten P saa itse pyöritellä palloa, sieltä tipahtelee sitten nameja silloin tällöin palkkioksi. Ainoa huono puoli pallossa on se, että se pitää pyöriessään kovaa ääntä ja jää jumiin nurkkiin ja kenkiin ja muihin esteisiin. Mutta välillä sitä saa vaikka puolisenkin tuntia istuskella rauhassa sohvalla ja levätä, kun P viihdyttää itseään! Jee!
