P:n simmu on ollut parempi, hieman se välillä näyttää kostealta, mutta ei pahempaa. Ehkä se pysyy kontrollissa tiukemmalla dieetillä, ehdottomasti ei vehnää ja eikä naudan proteiinia, ei siis edes (tavallista) juustoa eikä voita enää. Maha tuntuu pysyvän ihan kunnossa, vaikka välillä voita söisikin, tulee vaan kutinoita, jotka nekään eivät ole kivoja, mutta ei vakavimmasta päästä oireita kuitenkaan. Villakoirat kai ovat hieman rähmäsilmäinen rotu ja luppakorvaiset koirat kaikki voivat kärsiä korvien tulehduksista. Pitää vaan olla itse skarpimpi.
Välillä kyllä harmittaa, että agilityradalla jotkut agilitaajat heittelevät namejaan pitkin rataa, siis ihan heittelevät koirilleen, ja sen lisäksi, että ne kiinnostavat sitten seuraavaa radalle tulijaa ja häiritsevät koiran keskittymistä, ne namut ovat joskus vehnäisiä ja sekös sitten vasta harmittaa kun joutuu katsomaan toisen kuoputtamista pari viikkoa sen jälkeen! Olen silloin tällöin asiasta sanonut, mutta joka kerralla ei ihan viitsisi...
Tässä pieni aamu-uniposeerauskuva, P:llä oli taas söpöyskohtaus. Valitettavasti kuva on aika tumma, kamera on hieman jo toiskuntoinen... ja salamalla olisin saanut salamana P:n ylös sängystä! Vastaavanlaisia tilanteita on harvasen päivä, mutta silloin kamera on aina jossain kaukana. Ja sitä itsekin pysähtyy vain katselemaan ja silittelemään, eikä malta hakea tallennusvälinettä.
Siinä se räjähtänyt pörröinen karvanaama nojaa päällään isin reittä vasten, voi pientä... ja puolen peninkulman pituiset tassut ojollaan. Kohta niillä jo mentiin pitkin metsäpolkua tuhatta ja sataa...
ps. "törmäsimme" P:n kanssa siiliin männä iltana! P "hyökkäsi" yhtäkkiä haistelemaan jotain ja perääntyi sen saman tien ja siilihän se siinä kerällään hopeapajun juurella oli! siiliä en ole nähnyt varmaan 5-6 vuoteen! ja oli iso! harmi, ettei J ehtinyt nähdä, kaveri puikki käpälämäkeen heti kun kaikkosimme paikalta. siilit on niiiiiiin söpöjä! tulisipa se toistekin tervehtimään...
