En osaa sanoa kuka asiassa on syyllinen ja kuka uhri, mutta viime viikonloppuisen sopan ainekset olivat seuraavat:
-1 lampaanluu (nam!)
-1 pieni namiahne koira
-2 tyhmää ja nälkäistä omistajaa
-perjantai-ilta
Jotta me pääsimme itse rauhassa aloittamaan viikonloppua ja syömään kurnivin vatsoin illallista, annoin P:lle puuhaa eli pakkasesta ihanan lampaanluupätkän. Totta, se oli isompi kuin P on koskaan ennen saanut, noin 15cm pitkä ja paksuhkokin, mutta ennenkin meillä on luita syöty ihan normaalisti. Ajattelin, että onpahan puuhaa pitkäksi aikaa. Mutta tuskin olimme edes ehtineet syödä kun P oli jo tuhonnut koko luun, pientä nykeröä lukuunottamatta. Naureskelimme, että olipas tehokas koira!
Lauantaiaamu alkoi sitten ennen klo6 aamulla; P:n piti päästä ulos, mutta kun mitään ei tule ulos! Muutama tunti vielä nukuttiin, mutta aamulla kaveri oli jo vaisu ja lenkkikin oli aika hidas eikä edelleenkään mitään tule ulos. Iltapäivällä aloin jo huolestua ja soitin päivystäjälle, joka neuvoi antamaan parafiiniöljyä. Sen oli tarkoitus liukastaa mahassa olevaa massaa eteenpäin. Muutaman kerran P oksensi kasan luupalasia, mutta edelleenkään niitä ei tullut sieltä mistä piti.
Koska poika on kuitenkin aika pieni ja sydänvaivainenkin niin päätin sitten kuitenkin varata ajan lääkäriltä. Siellä P:stä otettiin röntgenkuvat ja annettiin nestettä, kipulääkettä ja oksennuksenestolääkettä. Kuvista näimme, että ohutsuolessa oli luupalamassa, ja jos se ei olisi lähtenyt sitten lopulta liikkeelle, P olisi sunnuntaina joutunut leikkaukseen...
Illalla jo kuitenkin P:lle maistui ruoka ja yökävelyllä tuli jotain uloskin! Parafiiniöljy ja vatsakipulääkkeet auttoivat siis tästä pulmasta!
Mitä tästä opimme; ei namia navan täydeltä! Tässä perheessä ei koiralle enää tarjoilla luuta, vaikka P niistä niin kovasti pitääkin. Enää vain kuivattuja lihanpaloja ja korvia meidän pienelle ahneelle porsaalle!!!
