perjantai 18. marraskuuta 2011
Marrasterkkuja
Edellinen postaus saapui nettiin vasta minuutti sitten vaikka se oli kirjoitettu jo viime kuussa. Ongelmana oli blogin päivitys, jota en ollut älynnyt tehdä! No nyt pitäisi sitten taas pelittää!
Tässä unimuisto menneeltä viikonlopulta!
Hei älä tuu häiritseen mun päiväunia!
perjantai 14. lokakuuta 2011
Syyspäivitystä...
Nyt on ollut tässä perheessä niin kiireitä, että voisi muillekin jakaa... Onneksi viikonloppu jo häämöttää! Ne on vietetty viime aikoina (onneksi) aurinkoisissa merkeissä tutusti metsän siimeksessä syystuulia haistellen!
Pieni karvainen poika on ollut reipas koko syksyn! Sapuskana on ollut jo vuoden päivät hirvenliha ja -luut, sen kanssa tällä hetkellä annetaan perunaa, välillä mukaan tuorekurkku- tai parsakaaliraastetta, Aktivait-tabu, Tehobakt-jauhetta ja Prilium-lääke, välillä mukaan luraus luomurypsi- ja/tai luomukookosöljyä.
Tässä annos ilman perunaa, ne kiehuivat kattilassa kupin vieressä, lattialla istui koira, joka kiehui kärsivällisyyden puutteesta...
P on syönyt nyt koko kesän ja syksyn aamuisin Prenisolon-kortisonia, nyt pari viikkoa joka toinen päivä. Kortisoni olisi tarkoitus saada pois talveksi, jos vaikka pärjättäisiin ilman allergiaoireita. Katsotaan! Tuo kortisonilääkitys saa mm. ruokahalun lisääntymään, joten kaikki etäisestikin ruualta vaikuttava katoaa kitaan, jos vahingossa semmoisia on jätetty lähietäisyyksille. Katoamisilmoituksia on tehty mm. useista nenäliinoista ja jopa korvatulpista...:p
Aktivait ja mahdollisesti myös kesähelteiden loppuminen on piristänyt P:tä ja joka ilta lenkin ja ruuan jälkeisten torkkujen jälkeen käydään kaikki lelut läpi ja monena iltana ainut keino saada poika tainnutettua, on antaa nenälle töitä eli piilotetaan nameja, joita innolla etsitään sitten pitkin kämppää. Sen jälkeen seuraa maailman ihanin asia; lenkistä, ruuasta ja leikistä väsynyt ja nukahtanut koira!
Tässä vasta haaveillaan lenkille lähdöstä...
torstai 8. syyskuuta 2011
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Kesä on täällä!
Alkukesä on ehkäpä ihaninta aikaa! Lukemattomia erilaisia vihreän sävyjä, kukkia puhkeaa kaikkialle, tuoksuja ja ääniä maailma tulvillaan!
tiistai 24. toukokuuta 2011
Kevätterveysuutisia!
Ja taas terveyspäivitystä... Tänään oli vuosittaisen sydänultran aika. Tavallaan hyviä uutisia; P:n sydämen vajaatoiminta oli jopa hieman parantunut! Se antaisi vihjeitä siitä, että vajaatoiminta olisikin mahdollisesti jonkin tulehduksen (kai ainakin osittain) aiheuttamaa, eikä, kuten aiemmin on arvioitu, iän tuomaan vajaatoimintaa. Tämä on toisaalta hyvä; tila voi tästäkin hieman parantua, tai huono; tila voi huonontua yhtäkkiä radikaalisti. Joten tarkkailemme mahdollisia oireita, lääkitys pidetään samana ja seuraava kontrolli taas vuoden päästä!
P:n allergiset iho-oireet vaan ei tahdo talttua. Lääkäri arveli, että mitä todennäköisimmin P on allerginen sekä joillekin ruoka-aineille että kärsii myös atopiasta, eli on allerginen ihmisten tapaan esim. pölylle, pölypunkeille, siitepölyille tms. Jos kaveri olisi nuorempi, edessä olisi allergiatesti ja sen perusteella siedätyshoito. Mutta tällä hetkellä edetään vielä antibiooteilla ja kortisoonilla. Muitakin lääkkeitä kuulemma on, mutta askel kerrallaan.
P:tä itseään nuo suupielien paljaat kohdat eivät juuri vaivaa, ne eivät nyt ainakaan kutise. Kaveri on ollut oma pirteä, joskin hieman jo männä vuosiin verrattuna hitaamanlainen, itsensä!
Tässä muutama kevätkuva parin viikon takaa taikametsästämme:
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
PONTUS PONTEVA 10 vuotta 4.4.2011
Juhlistimme perhepiirissä Pontuksen 10-vuotispäiviä! P oli jo jonkin aikaa sitten saanut uuden lelun, jota on ahkerasti siitä päivästä lähtien kirputettu. Valmistimme perinteisen juhlaillallisen, koristeiden kera. Tänä vuonna ei tosin voitu laittaa nakkikakkua, mutta erittäin hyvin upposi tämäkin annos. Se sisälsi perunaa, quinoaa, hirveä ja erityisextrana lampaan lihaisaa rasvaa, joka on mmmm!!! niin hyvää! Päällä koristeena ja noin niinkuin kevään enteenä piparmintun lehtiä.
Vieressä kellistelee J:n taannoinen työmatkatuliainen; puristeltava stressilelujääkarhu!
Erityistilaisuutta varten juhlakalu oli viikonloppuna pesty (yök), mutta tukka oli vielä leikkaamatta, joten juhlapotretti odottaa ottamistaan siihen asti kunhan saadaan letti ojennettua talven jäljiltä!
PALJON ONNEA P!
Tässä vielä muisto syksyltä!
Vieressä kellistelee J:n taannoinen työmatkatuliainen; puristeltava stressilelujääkarhu!
Erityistilaisuutta varten juhlakalu oli viikonloppuna pesty (yök), mutta tukka oli vielä leikkaamatta, joten juhlapotretti odottaa ottamistaan siihen asti kunhan saadaan letti ojennettua talven jäljiltä!
PALJON ONNEA P!
Tässä vielä muisto syksyltä!
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Terveyspäivitys!
Antibioottikuuri loppuu tänään!
Vasen huulipieli on palautunut melkein normaaliksi kuten silmän ympäryksetkin, ne tosin näyttävät aina hieman punakoilta, lieneekö villakoirageenien perua. Pottua on syöty nyt reilu viikko ja aion jatkaa muutaman päivän ennenkuin aloitan lisäämään uusia ruokalajeja. Antaisiko ensiksi kanaa vai luomukananmunaa... vai lammasta... P menee varmasti ihan pähkinöiksi! Se on nuuhkutellut ehkä tavallista enemmän meidän ihmisten ruokien perään, tekee selvästi kovasti mieli muutakin kuin vain hirvenlihaa!
Pakkaset ja suojasäät ovat viime viikkoina vaihdelleet muutaman päivän välein. Eilen aamulla oli nippanappa pakkasta, tänä aamuna melkein -20C! Jonain päivänä näin nettilehdessä otsikon, että tähän mennessä olisi tullut vasta puolet koko talven lumimäärästä! Me alamme jo nyt hukkua tuohon lumeen, joka päivä on kolattava ja lapioitava ja nyt se on vielä kaikenkukkuraksi ihan kovaa jäätä, kiitos loskapäivien! Ja auto-mokona on ihan sökönä näistä keleistä... Ja tiet ovat täynnä muhjua, lenkillä eteenpäin tarpominen se haastavaa vasta onkin, niin kaksi kuin nelijalkaiselle!
Tässä muutama kuva takaterassiltamme männä viikolta:
Kinokset ovat kohta yhtä korkeat kuin viime kevättalvella!
Kinos puutarhapöydän päällä senkun kasvaa! Nyt ehkä noin 60cm ja risat!
Pari aavemaista yökuvaa takaovelta; tähtikirkkaana yönä näky on aika fantasiamainen...
Hui, mikä siellä ulkona kolajaa!!?? Olisikohan se isäntä????
Vasen huulipieli on palautunut melkein normaaliksi kuten silmän ympäryksetkin, ne tosin näyttävät aina hieman punakoilta, lieneekö villakoirageenien perua. Pottua on syöty nyt reilu viikko ja aion jatkaa muutaman päivän ennenkuin aloitan lisäämään uusia ruokalajeja. Antaisiko ensiksi kanaa vai luomukananmunaa... vai lammasta... P menee varmasti ihan pähkinöiksi! Se on nuuhkutellut ehkä tavallista enemmän meidän ihmisten ruokien perään, tekee selvästi kovasti mieli muutakin kuin vain hirvenlihaa!
Pakkaset ja suojasäät ovat viime viikkoina vaihdelleet muutaman päivän välein. Eilen aamulla oli nippanappa pakkasta, tänä aamuna melkein -20C! Jonain päivänä näin nettilehdessä otsikon, että tähän mennessä olisi tullut vasta puolet koko talven lumimäärästä! Me alamme jo nyt hukkua tuohon lumeen, joka päivä on kolattava ja lapioitava ja nyt se on vielä kaikenkukkuraksi ihan kovaa jäätä, kiitos loskapäivien! Ja auto-mokona on ihan sökönä näistä keleistä... Ja tiet ovat täynnä muhjua, lenkillä eteenpäin tarpominen se haastavaa vasta onkin, niin kaksi kuin nelijalkaiselle!
Tässä muutama kuva takaterassiltamme männä viikolta:
Kinokset ovat kohta yhtä korkeat kuin viime kevättalvella!
Kinos puutarhapöydän päällä senkun kasvaa! Nyt ehkä noin 60cm ja risat!
Pari aavemaista yökuvaa takaovelta; tähtikirkkaana yönä näky on aika fantasiamainen...
Hui, mikä siellä ulkona kolajaa!!?? Olisikohan se isäntä????
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Jälleen terveysuutisia
Huomaan kirjoittavani tänne aina kun on jotain ikävää lekurikäyntiä tai muuta, mutta tuleepahan laitettua itsellekin ylös näitä asioita. Aika kun kuluu, ei pian taas muista, että milloinkas se ja se nyt olikaan tapahtunut.
No, olemme taasen antibioottikuurilla ja korvatipoilla. P nappasi joulun aikoihin napaansa pullanpalasen ja korvatulehdushan se siitä sitten taas. Onneksi niitä ei ole ollut melkein kahteen vuoteen, jos oikein muistan. Tällä kertaa se ei ole paha, enimmäkseen korvan ulkolehdellä vain. Mutta tropit lekuri antoi sen verran vahvat, että nyt on koiralta kuulokin hävöksissä... Huomasin tuon kuulemattomuuden heti ensimmäisten tippojen annon jälkeen ja kun tarkistin lääkkeen sivuvaikutukset, siellähän se lukee; voi aiheuttaa ohimenevää kuuroutta, varsinkin vanhemmilla koirilla! Reppana. Annamme tippoja vain toiseen korvaan, mutta 2-3 päivää annoimme toiseenkin ja kuulo ei ole ihan tainnut vielä palata siihen, vaikka viimeisestä tipasta on jo 4 päivää. P on melankolisen näköinen luonnostaan, nyt siinä katseessa on lisäksi hämmentynyt pohjavire... Tuntunee varmasti aika oudolta ja orvolta olla yhtäkkiä puolikuuro, sen lisäksi, että toisessa silmässä on kaihinalkua. Ainut mukava puoli tässä on se, ettei ulkoa kuuluvat kolistelut häiritse kaveria ollenkaan, ei murinaa ei haukuntaa, vaikka autolla karauttaa kovaäänisesti pihaan!
Olimme sydänlääkärimme vastaanotolla tällä kertaa ja hän suositteli kilpirauhaskokeen ottoa parin kk päästä uudestaan. Arveli, että voi olla hyvinkin todennäköistä, että P:lle olisi kehittymässä kilpirauhasen vajaatoiminta. Valtaosa tämän hankalasti dignosoitavan taudin oireista kun sopii P:n oireisiin; väsymystä, kylmänsietokyvyn alentumista, silmä-, iho- ja turkkiongelmia... Katsomme uuden verikokeen siis joskus maalis-huhtikuussa kun menemme vuosittaiseen sydänultraan.
Uusin hieman huolestuttava (ja ärsyttävä!) tapa, jonka karvanaamamme on keksinyt on yökukkuminen. Kaveri käy illalla kuuliaisesti nukkumaan, mutta nyt muutaman kerran on herättänyt meidät tuijottelullaan aina klo2 yöllä ja eihän siinä ole auttanut muu kuin kammeta ylös ja lähteä ulos. Ja seuraavana aamuna ylös klo6 jälkeen ja normaalisti töihin... Pohdiskelimme mahtaako tämmöinen kukkuminen johtua myös mahdollisesti kilpirauhasesta vai onko tämä sydämen vajaatoiminnan aiheuttamaan vai onko kaveri muuten vaan tullut vanhaksi ja ei vaan nukuta vai mitä on tekeillä??? No, ei muu auta kuin seurailla asiaa.
Olemme antaneet nyt noin 8-9 vkoa P:lle vain quinoaa ja hirvenlihaa ja edelleen jatketaan samalla dieetillä. Nyt olen aloittanut uusien aineiden lisäilyn, ekana kokeilussa peruna. Uutta ainesta testataan aina noin 1-2 viikon verran. Jos oireet pahentuvat, se ruoka ruksataan lopullisesti pois ruokavaliosta. Tähän mennessä peruna on uponnut ongelmitta. Muutenkin sapuska maistuu erittäin hyvin ja annoskootkin ovat isontuneet, mutta edelleen kaveri on hoikka poika, vain vähän yli 6kg. Seuraavaksi kokeiluun tulee joko lampaan- tai kananrasva, saisi hyypiö vähän lisää läskiä kylkiin taas!
Loppuun muisto syksyiseltä luontoretkeltä!
No, olemme taasen antibioottikuurilla ja korvatipoilla. P nappasi joulun aikoihin napaansa pullanpalasen ja korvatulehdushan se siitä sitten taas. Onneksi niitä ei ole ollut melkein kahteen vuoteen, jos oikein muistan. Tällä kertaa se ei ole paha, enimmäkseen korvan ulkolehdellä vain. Mutta tropit lekuri antoi sen verran vahvat, että nyt on koiralta kuulokin hävöksissä... Huomasin tuon kuulemattomuuden heti ensimmäisten tippojen annon jälkeen ja kun tarkistin lääkkeen sivuvaikutukset, siellähän se lukee; voi aiheuttaa ohimenevää kuuroutta, varsinkin vanhemmilla koirilla! Reppana. Annamme tippoja vain toiseen korvaan, mutta 2-3 päivää annoimme toiseenkin ja kuulo ei ole ihan tainnut vielä palata siihen, vaikka viimeisestä tipasta on jo 4 päivää. P on melankolisen näköinen luonnostaan, nyt siinä katseessa on lisäksi hämmentynyt pohjavire... Tuntunee varmasti aika oudolta ja orvolta olla yhtäkkiä puolikuuro, sen lisäksi, että toisessa silmässä on kaihinalkua. Ainut mukava puoli tässä on se, ettei ulkoa kuuluvat kolistelut häiritse kaveria ollenkaan, ei murinaa ei haukuntaa, vaikka autolla karauttaa kovaäänisesti pihaan!
Olimme sydänlääkärimme vastaanotolla tällä kertaa ja hän suositteli kilpirauhaskokeen ottoa parin kk päästä uudestaan. Arveli, että voi olla hyvinkin todennäköistä, että P:lle olisi kehittymässä kilpirauhasen vajaatoiminta. Valtaosa tämän hankalasti dignosoitavan taudin oireista kun sopii P:n oireisiin; väsymystä, kylmänsietokyvyn alentumista, silmä-, iho- ja turkkiongelmia... Katsomme uuden verikokeen siis joskus maalis-huhtikuussa kun menemme vuosittaiseen sydänultraan.
Uusin hieman huolestuttava (ja ärsyttävä!) tapa, jonka karvanaamamme on keksinyt on yökukkuminen. Kaveri käy illalla kuuliaisesti nukkumaan, mutta nyt muutaman kerran on herättänyt meidät tuijottelullaan aina klo2 yöllä ja eihän siinä ole auttanut muu kuin kammeta ylös ja lähteä ulos. Ja seuraavana aamuna ylös klo6 jälkeen ja normaalisti töihin... Pohdiskelimme mahtaako tämmöinen kukkuminen johtua myös mahdollisesti kilpirauhasesta vai onko tämä sydämen vajaatoiminnan aiheuttamaan vai onko kaveri muuten vaan tullut vanhaksi ja ei vaan nukuta vai mitä on tekeillä??? No, ei muu auta kuin seurailla asiaa.
Olemme antaneet nyt noin 8-9 vkoa P:lle vain quinoaa ja hirvenlihaa ja edelleen jatketaan samalla dieetillä. Nyt olen aloittanut uusien aineiden lisäilyn, ekana kokeilussa peruna. Uutta ainesta testataan aina noin 1-2 viikon verran. Jos oireet pahentuvat, se ruoka ruksataan lopullisesti pois ruokavaliosta. Tähän mennessä peruna on uponnut ongelmitta. Muutenkin sapuska maistuu erittäin hyvin ja annoskootkin ovat isontuneet, mutta edelleen kaveri on hoikka poika, vain vähän yli 6kg. Seuraavaksi kokeiluun tulee joko lampaan- tai kananrasva, saisi hyypiö vähän lisää läskiä kylkiin taas!
Loppuun muisto syksyiseltä luontoretkeltä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)