keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Leppoisaa Joulua!

Joulunaika on töiden puolesta kovin kiireistä meidän huushollissa. Tämä olkoon meidän poppoomme joulutervehdys kaikille, joille emme taaskaan korttia ole laittaneet!

Ottakaa rennosti ja nauttikaa rakkaittenne seurasta!



Tässä vielä talvinen muotikatsaus, P komeassa talvitakissaan! Olemme tosin etsiskelleet hieman peittävämpää takkia, jos pakkaset tästä vielä kovenevat, meidän pieni vanhuksemme tarvitsee lisäsuojaa. Mutta komea poika tässä toppiksessa, vai mitä!

perjantai 5. marraskuuta 2010

Terveysuutisia

Jatkan syksyn valokuvasaldon purkua joskus myöhempänä hetkenä. Tähän väliin hiukkasen terveystiedotetta...

P kävi maanantaina lekurissa, koska huulipielistä on nyt kesän ja syksyn aikana lähtenyt karvaa ja iho on ollut punainen, kutiseva ja hilseilevä. P:ltä otettiin verinäyte, josta selvitettiin onko kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka joskus oireilee allergiamaisin oirein. Testin tulos oli kuitenkin ihan normaali, hyvä niin. Se vain tarkoittaa sitä, että P on nyt jollekin/joillekin nykyisin syömälleen ainesosalle allerginen. P sai 3 vkon antibioottikuurin, joka kyllä harmittaa, se voi laittaa mahan ja/tai korvat huonoon kuntoon.

Aiemmin olimme karsineet vehnän ja naudan proteiinin P:n ruokavaliosta pois. Nyt aloittelen sitten lähiaikoina tiukan eliminaatiodieetin, kunhan saan ainekset hankittua. Tarkoitus olisi olla 2kk yhden proteiinin ja yhden hiilihydraatin ruokavaliolla, kumpikin näistä tulisi olla ennen syömättömiä. Tuon ajan jälkeen lisätään yksi aines per 2 vkoa ja seurataan reagoiko siihen. Näin jatketaan parin viikon sykleissä. Ajattelin aloitaa hirvenlihalla ja tattarilla.

Sitten heräsi ajatus, että olisikohan nyt vihdoin aika BARF-ruokavalion kokeiluun... Olen tämän päivän alustavasti pohdiskellut ja olen harkinnut jättäväni tattarin laskuista pois, koska luin, että monet koirat voivat olla kaikille viljoille allergisia. Tattaripuuron sijalle tekisin raakaa kurkku/kesäkurpitsasosetta, sen pitäisi olla hyvin siedettyä ja juuri niitä tärkeitä tumman vihreitä kasviksi. Asia vaatiin vielä lisäselvittelyä, mutta olen ymmärtänyt, ettei koira kaipaa hiilihydraattia kuin esim. 15kg koiralle 3rkl kasvissosetta per päivä! Loput ovat lihaa ja luulihaa. Tarvittavien vitamiinien saanti on tietysti turvattava, mutta se onnistuu kuulemma helposti eri ruoka-aineilla ja öljyillä, apteekin tabuja ei tarvita.

Mutta kirjoittelen sitten vaikka taas jonain päivänä millaiseksi ruokavalio alkaa muodostumaan.

Nyt 4 päivän antibioottien jälkeen alkaa näkymään jo muutosta leuassa ja vasemman silmän ympärillä. Kun tulehdus saadaan kuriin, niin siirryn sitten dieettiin pikku hiljaa ja toivottavasti se sitten tehoaa! Eipä tässä kamalaa hätää silti ole, poika on ollut koko ajan kuitenkin oma terhakka itsensä.

Menneen kesän draaman jäljiltä olen oppinut, että raa´an ja kypsytetyn luun välillä ON eroa! Eli kypsiä ei saisi antaa, raa´an luun koiran elimistö kyllä sulattaa (ahnehtia ei tietenkään saa). Kypsentäessä luu kovettuu ja sen terävät kulmat voivat siten suolistoon kulkeutuessaan puhkaista suolen tai jähmettyä klimpiksi, kuten meillä meinasi käydä. Eli kuten eräässä BARF-tekstissä luki "koiraeläimet olisivat jo muinoin kuolleet sukupuuttoon, jos niiden elimistö ei raakaa lihaa ja luuta kestäisi".

Toisaalta ihan kiva puuhastella tällaisten asioiden parissa, jos tällä saadaan pojalle lisää terveitä elinvuosia. Lisää infoa vielä kuitenkin keräilen ennen syöksymistä BARFin jännittävään maailmaan!

Loppuun tunnelmapala syyskuun lopun metsäretkeltä!

torstai 21. lokakuuta 2010

Aurinkoisia syysotoksia2

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna isännän ollessa matkalla maailmalla nautiskelimme Pontevan kanssa ihanasta auringonvalosta hiljalleen syysasuun vaihtavassa metsässä.



Metsäpolkumme varrella on kallioita, jotka nousevat ehkä noin 10m veden pinnan korkeudesta. Teemme silloin tällöin matkalla pienen mutkan ja kiipeämme sammaleisille kallioille ja katsastelemme maisemia tärkeännäköisinä:)





Hurja jalopeura tarkkailee reviiriään korkealta "vuoren" rinteeltä;)



perjantai 8. lokakuuta 2010

Aurinkoisia syysotoksia osa1



Kolme viikkoa takaperin oli kesän viimeiset lämpimät päivät, lenkillä tarkeni melkein t-paidassa! Ponteva nuuskuttelee lämpimiä tuulen vireitä lenkin ensimmäisellä "pysähdyspaikalla" pienellä kalliolla, jolla monet käyvät ottamassa aurinkoa, niin tuolloin mekin! Kuinka nopeasti lehdet vaihtavatkaan väriä; näissä otoksissa kaikkialla on vielä valtaosin vihreää!



Ponteva tarkastelee valtakuntaansa rantapolun varrella.



Nämä ihanat mollukat tuovat mieleen mozzarellajuustolla kuorrutetun tomaatin!;) Nam!



Näitä me oikeasti olemme syöneet; pienen pieni herkkutatti! Halloween on tulossa...



"Tule tule Pontsa!!! Kiireesti!"



Ponteva poseeraa!

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Syksyisiä tunnelmia

Olemme viime päivinä saaneet nauttia upeista syyskeleistä, ja olemme muistaneet jopa ottaa lenkeille kamerat mukaan! Anti on aika upeaa katsottavaa; mitä kaikkea kaunista sitä löytyykään ihan lähimetsistä kun vain pysähtyy ja katselee ympärilleen! Ja pysähtyy katsomaan myös lenkkikumppania!:)

Tässä yksi maistiainen mukavista syysmuistoista, koitan ensi viikolla ehtiä tekemään isomman koosteen!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Viikonloppudramatiikkaa

En osaa sanoa kuka asiassa on syyllinen ja kuka uhri, mutta viime viikonloppuisen sopan ainekset olivat seuraavat:

-1 lampaanluu (nam!)
-1 pieni namiahne koira
-2 tyhmää ja nälkäistä omistajaa
-perjantai-ilta

Jotta me pääsimme itse rauhassa aloittamaan viikonloppua ja syömään kurnivin vatsoin illallista, annoin P:lle puuhaa eli pakkasesta ihanan lampaanluupätkän. Totta, se oli isompi kuin P on koskaan ennen saanut, noin 15cm pitkä ja paksuhkokin, mutta ennenkin meillä on luita syöty ihan normaalisti. Ajattelin, että onpahan puuhaa pitkäksi aikaa. Mutta tuskin olimme edes ehtineet syödä kun P oli jo tuhonnut koko luun, pientä nykeröä lukuunottamatta. Naureskelimme, että olipas tehokas koira!

Lauantaiaamu alkoi sitten ennen klo6 aamulla; P:n piti päästä ulos, mutta kun mitään ei tule ulos! Muutama tunti vielä nukuttiin, mutta aamulla kaveri oli jo vaisu ja lenkkikin oli aika hidas eikä edelleenkään mitään tule ulos. Iltapäivällä aloin jo huolestua ja soitin päivystäjälle, joka neuvoi antamaan parafiiniöljyä. Sen oli tarkoitus liukastaa mahassa olevaa massaa eteenpäin. Muutaman kerran P oksensi kasan luupalasia, mutta edelleenkään niitä ei tullut sieltä mistä piti.

Koska poika on kuitenkin aika pieni ja sydänvaivainenkin niin päätin sitten kuitenkin varata ajan lääkäriltä. Siellä P:stä otettiin röntgenkuvat ja annettiin nestettä, kipulääkettä ja oksennuksenestolääkettä. Kuvista näimme, että ohutsuolessa oli luupalamassa, ja jos se ei olisi lähtenyt sitten lopulta liikkeelle, P olisi sunnuntaina joutunut leikkaukseen...

Illalla jo kuitenkin P:lle maistui ruoka ja yökävelyllä tuli jotain uloskin! Parafiiniöljy ja vatsakipulääkkeet auttoivat siis tästä pulmasta!

Mitä tästä opimme; ei namia navan täydeltä! Tässä perheessä ei koiralle enää tarjoilla luuta, vaikka P niistä niin kovasti pitääkin. Enää vain kuivattuja lihanpaloja ja korvia meidän pienelle ahneelle porsaalle!!!

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Isin sukat on ihanii!

Ja jälleen kerran, pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta "näillä mennään" niin kuin töissä tupataan sanoa aina kun on vähän epäkuranttia tavaraa...;)

Rieputusleluista isin sukat on kyllä aika lähellä ykköspaikkaa!

Ähäkutti, mullon sun sukka!



Vauhtia piisaa! Niin ettei kamera pysy perässä...



Mmmm joo sukkamehu on ihanaa, mä muistan sen aromin... ah

maanantai 31. toukokuuta 2010

Kesää!

Kylläpäs on ollut laiska bloginpitäjä, kun edellinen postaus on noin kamalan korkeiden lumikinosten aikaan!

No, onneksi lumet ovat jo sulaneet ja ennen juhannusta, vaikka epäilin jossain vaiheessa epätoivoisena, kun kevätkelit eivät millään meinanneet saapua.

Kesä ja sen ah niin ihanat pikku pulmat ovat myös sitten täällä. P:ltä on nyt tähän mennessä poistettu kaksi punkkia, valkosipulikuurista huolimatta. Eka mokona tarttui P:n loman aikana Mukilassa oikean silmän päälle ja toinen oli tuossa viime viikolla oikealla puolella ihan sieraimen vieressä. Inhottavia pikku paholaisia! Valkosipuli ei siis täysin suojaa punkeilta, mutta ehkä kuitenkin osittain, uskon niin. Expottia en suostu enää laittamaan, P tuli niin kovin apaattiseksi ja huonovointisen näköiseksi aina sen laiton jälkeen, joten luonnonmenetelmillä ja tarkalla iltasyynillä mennään meidän perheessä.

Nyt on sitten myös todettu viattomien ruohonkorsien potentiaalinen vaarallisuus terveydelle... tai isännän ja emännän mielenterveydelle... Lähdimme lauantaina normaalisti lenkille hiukkasen maha loristen, joten ruohotupsut maittoivat matkalla. Mutta kesken kaiken alkoi kamala hönkiminen, oksennuksen yrittäminen ja kakominen. Silloin tällöin tuollaisia pieniä hönkimäkohtauksia on ollut ennenkin, mutta nyt tämä näytti jatkuvan ja jatkuvan. Muutama metri päästiin eteenpäin ja taas rohina päälle! Palasimme lenkiltä pikaisesti takaisin ja hönkiminen loppui hetkiseksi, alkaakseen taas uudestaan ja kovempana. Soitin jo päivystävälle eläinlääkärille ja sain alkuillasta ajan. P:llä kun on tuo sydämen vajaatoiminta, niin pitää olla tarkkana hengitys- ja sydämen rasitusjuttujen varalta. Sillä aikaa kun J kävi pikaisesti kaupassa ennen lääkärireissua, P aloitti todellisen pärskyttelykohtauksen, sitä hönkimisen, röhinän ja aivastelun määrää!!! Mutta kas kummaa, kohtapa tupsahtikin oikeasta sieraimesta ruohonpää esiin! Ja viimeisellä pärskäyksellä ulos lätkähti noin 20cm ruohonpätkä. Röhinä loppui sitten siihen paikkaan. Onnellinen päätös tälle jännitysdraamalle; nenässä vierasesine, joka tuli onneksi omin avuin ulos. Ruoho oli tietenkin ihan verinen ja kaveri kuulostikin vähän räkäiseltä loppuillan, reppanan nenä oli varmasti ihan rikki sisältä. Peruutin lääkäriajan ja seurailimme kaveria illan ajan tarkasti, kakomisyritysten uuvuttamana P nukkuikin aikalailla sitten koko illan, sylissä. Arvelimme, että ruohoa syödessään P oli vetänyt henkeä voimakkaasti sieraimista ulospäin ja nielussa ollut ruohonpätkä oli siten sujahtanut nenään.

Tässä dramatiikan aiheuttaja:


Tässä uhri tapahtuman jälkeen seuraavan päivän metsälenkillä:

lauantai 27. helmikuuta 2010

LUNTA!













:-)
ps. klikkaa kuvaa, silloin se aukeaa oikeassa koossa! jostain syystä kuvat näkyvät vain osittain nyt blogissa...

maanantai 11. tammikuuta 2010

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2010!

Joulu tuli, meni ja uusi vuosi alkoi.

Kylläpä on ollut kauniita, mutta kylmiä päiviä. Pakollisia lenkkejä lukuunottamatta ei joululomalla tullut nenäänsä ulkoilmassa juuri tuuletettua. Vietimme ne vähäiset lomapäivät lukien ja syöden ja saunoen. Pojat varsinkin pitävät jännäreistä!

Eilen muistin ottaa lenkille mukaan kameran ja tässä muutama satumainen talvikuva ihan muutaman sadan metrin säteeltä meidän kodosta, miten kaunista talvella voi ollakaan!!! Kuvat eivät ole järin tarkkoja, johtuen huonosta kamerasta, mutta tunnelma ehkä niistä kuitenkin välittyy.

Pojat tepsuttelevat lähipuistoon:

Puiston halki pääsee järven rantaa:

Ponteva löysi järvellä lumesta mielenkiintoisia haisuja, joku kiva tyttö?


Puiston toisella kulmalla rinteessä on haapametsää:


Aurinko paistoi upeasti luonnonpuiston rinteiden isoihin koivuihin:
Näkymä kodon takapihalle, upeita koivuja ja ah niin sininen taivas!
Sitten sisälle ja juomaan kuumaa glögiä!