Rrrrrrevitään paketteja!

Tämä on näky melkein joka ilta olohuoneessamme; pahvia ja paperia tuhannen silppuna pitkin lattiaa...

Pieni rauhallinen poikamme rakastaa repiä koko 7-kiloisella raivollaan pahvilaatikoita kappaleiksi. Onneksi tätä toimintaa harjoitetaan vain kontrolloidusti eli vain niitä paketteja, joita suurella seremonialla hänelle annetaan. Tässä oli nylky-vuorossa noin 15x20x50cm kokoinen pahvilaatikko, jonka sisään olin käärinyt mainospapereihin hirvenluun palan. Vaikka P nautti taas vauhdikkaasti luun sisuksiinsa, nam nam, kaikkein parasta on juuri pahvin ja paperin repiminen. Ja emäntä kannustaa ja nauraa vieressä!!!

Lopputuloksena on suuhun sopivia paloja pahvia ja paperia. Hyviä sytykkeitä!

Joulun odotusta

Loppusyys on sujunut välillä lumisen valoisissa ja välillä sateen synkissä tunnelmissa. Syyskuussa satoi ensi lumi ja takaovelta avautui näin kaunis maisema:


Tämän jälkeen sateli jo pariin kertaan noin kymmenen sentin lumikerros ja järven jää oli niin jäässä, että perinteinen luistinrata oli aurattu venevalkaman suulle.

No, viime päivien plussakelit ovat vieneet kaikki lumet ja mahtaa järvikin olla taas avoinna... Ja aamut ja illat ovat yhtälailla mustaakin pimeämmät. Pontevastakin näkee, että kummat kelit ovat mukavammat, ulos kirmataan ovesta huomattavasti reippaammin kuivaan pakkaskeliin kuin parin asteen vesisateeseen, ihmekös tuo. Perjantai-ilta parin viikon takaa jäi iloisena muistona mieleen: töiden jälkeen lähdimme koko perheen voimin lumiselle iltalenkille. P laukkasi ja pyrähteli kuin pentu pitkin vastasataneita lumikinoksia ja naukkaili suuhun tuoretta pakkaslunta. Kaunis, raikas keli ja kaikki yhdessä pitämässä hauskaa, sen jälkeen maistui ruoka ja sauna ihanalta!!!

No, ehkäpä tässä kuukauden sisällä ehtii sää vaihtua vielä jouluisemmaksi, kovasti sitä toivomme. Olemme piristäneet itseämme haaveilemalla kinkusta ja kirjoista, joita lueskellaan kuusen tuikkeessa! Ensi viikolla meillä avataan virallisesti joulukausi; Kaarinan ja Katriinan päivänä olisi tarkoitus paistaa pipareita. Hieman varaslähtöä olemme jo harrastaneet, minulla on jo osa jouluvaloista ripustettuna ja yhdet tortut olemme paistaneet ja glögiä jouneet useampanakin päivänä. Itse jouluaika on kuitenkin niin lyhyt, että on mukava nautiskella nyt jo hieman hyvissä ajoin. Eipähän tässä ole ketään sitä kieltämässäkään...

P on onneksi voinut aika hyvin koko syksyn. Eilen massu oli hieman sekaisin, hetkellisesti tosin vain, koska sai edellisenä iltana ison lampaankorvan hotkittavaksi. Muuten on massu ollut hyvässä kunnossa. Hampaiden harjaus on edelleen hankalaa ja sitä harrastamme valitettavan harvoin, pitää ryhdistäytyä ja harjoitella vaan enemmän.

Tuossa yhtenä maanantaina saimme tosin muistutuksen P:n sydämen vajavaisuudesta. Meillä taisi olla hieman rankempi sunnuntaipäivä, erikoispitkä päivälenkki ja iltalenkkikin ja niiden päälle vielä leikkimistä ja saunaa. Maanantaiaamuna P:llä oli sitten jonkinlainen huonovointisuuskohtaus ja otin kaverin töihin mukaan, jottei tarvinnut jäädä yksin kotiin tärisemään. Onneksi olo parani lepäilemällä ja pienellä nykeröllä särkylääkettä. Mutta niin meidän täytyy nyt muistaa, ettei kaveri kestä rasitusta enää kuten nuorena poikana.

Onneksi sen päivän säikäytys meni helpolla ohi, muuten P on ollut oma rasittava itsensä. Iltaisin isäntää ja emäntää rääkätään jatkuvalla leikkiin pakottamisella=) Suosikkileluna on viimeaikoina ollut kovamuovinen pallo, joka on ontto ja jonka sisään laitetaan säädettävästä reiästä pieniä namipaloja ja sitten P saa itse pyöritellä palloa, sieltä tipahtelee sitten nameja silloin tällöin palkkioksi. Ainoa huono puoli pallossa on se, että se pitää pyöriessään kovaa ääntä ja jää jumiin nurkkiin ja kenkiin ja muihin esteisiin. Mutta välillä sitä saa vaikka puolisenkin tuntia istuskella rauhassa sohvalla ja levätä, kun P viihdyttää itseään! Jee!

Pontus miinus 1 hammas

Leikkauspäivä torstai onnellisesti takana. Viime yö oli jo suhteellisen normaali, kuvittelin kuulevani välillä kainalosta hieman nahkaisen saundista mässyttelyä; taitaa tuo hampaankokoinen aukko hieman vaivata kuitenkin. Tämä päivä on jo sujunut hyvin normaaliin tapaan, jee!

Leikkaus sujui kuulemma ihan hyvin, hieman oli ollut ongelmia oletettavasti verenpaineen kanssa, mutta hammas lähti, adios! Leikkaus alkoi noin puoli kahden maissa ja varttia yli kolme tuli soitto, että saapi tulla kohta hakemaan. Siellä se kaveri olikin jo valmiina ja "terhakkana" häntä heiluen häkissä kun saavuimme paikalle noin neljältä. Kovasti häntä kehuttiin miten oli ollut reipas poika! Juteltiin lääkärin ja hoitajan kanssa miten oli mennyt ja kuinka nyt hoidetaan kotona. Sitten ei muuta kuin maksettiin lasku ja otettiin tropit mukaan, olimme kotona viiden maissa. Välillä torkuntaa, välillä seisoskelua silmät lautasena ja alahuuli roikkuen. P:lla oli sen illan uusi lempinimi Pontus "Pisan torni" Ponteva... Teimme leirin olohuoneen lattialle ja nukuimme kaikki siinä samalla tasolla. Noin klo5-6 maissa aamulla kaveri malttoi tulla vasta kainaloon nukkumaan, muuten koko yö sujui eestaas trampaten ja ynisten, pää oli kai aika sekaisin niistä nukutusaineista. Tällä kertaa tämä oli helpompaa kestää kun tiesi mitä odottaa ja tiesi, ettei kipuja pitäisi ainakaan olla.

Antibioottikuuri siis jatkuu, tulehduskipulääkettä tietenkin ja korvatippoja osittain antibiootinkin aiheuttamiin hiivakorviin. Haasteellisin näistä tropeista on suuhuuhde... No, olemme koittaneet ratkaista asian ruiskuttamalla klooriheksidiiniä ikeniin ja suuhun ylipäätänsä, arvaatteko tykkääkö...?!!!! Ja purnukassa kehtaa lukea vielä, että "hyvänmakuinen suuvesi", onkohan valmistaja ihan oikeasti vakuuttunut omista sanoistaan... Parin viikon päästä aloitetaan sitten hampaiden pesun harjoittelu. Täytyy hankkia myös jotain dental-puruluita ja olen lukenut jopa merileväpohjaisesta ruokalisästä, joka vähentäisi plakin syntyä, täytyy tutustua lisää ja mahdollisesta kokeilla.

Tässä alkaa olla iltalenkin aika, sen jälkeen ruokaa ja suun huuhtelu (huokaus). Onneksi sapuska on maistunut entiseen tapaan, torstai-iltanakin vetäistiin kuppi tyhjäksi! Sitten illan päätteeksi makkaranpaistoa, se kruunaa näin hienon syyspäivän! Ja P:lle kans palanen!=)

Lääkettä II

Isännän vuoro...

Aiemmin mainittu silmäongelma vaikutti paranevan loppujen aika kivasti silmätökötillä. Pari päivää sitten kävi kuitenkin ilmeiseksi, että oli sinänsä onnistuneesti lääkitty oiretta eikä itse sen varsinaista aiheuttajaa. - Vasemman silmän alle kun ilmestyi ikävän kokoinen ja oloinen paise joka antoi osviittaa mahdollisesta ientulehduksesta tahi vastaavasta - juuri sopivasti päivää ennen kun emäntä lähtee työmatkalle aurinkoon.

Sain ajan lääkäriin päivän varoituksella ja sinne kävi jälleen karvakorvan tie vaikka ei olisi ollenkaan huvittanut kun herne siellä jossakin korvien välissä yhdisti mihin oltiin matkalla. Mutkat suoristaen röntgen vahvisti diagnoosiksi hammasjuuripaiseen. Bonuksena saatiin myös vahvistus sille, että myös korvatulehdus on sitkeässä. Matka kotiin sujui rattoisasti rauhoituksesta raukeana. Loppupäivä ja yö sen sijaan olivat raukeasta kaukana. Stressiä purettiin aamuviiteen jonka jälkeen patterista loppui virta tyystin. Kulunut päivä on mennyt mukavasti akkuja ladaten (sekä P:llä että isännällä) eikä kipulääkkeillä tahi antibiooteilla vaikuta olevan sivuvaikutuksia (P:llä).

Ensi viikolla lähtee sitten hammas suusta ja samalla myös hammaskivi niistä hampuista, jotka sinne jäävät.

Jännittävä iltavieras

Istuskelimme eilen illalla olohuoneessa ihan tyypilliseen tapaan katsellen maanantain poliisisarjaa televisiosta. Minä sohvalla, P sylissä ja sikeässä unessa, J istui tyynyllä lattialla. Yhtäkkiä olohuoneen hyttysverkot heilahtavat ja sisään tepsuttelee ISO siili. Noh, pyydän J:tä nappaamaan P:n ja pojat siirtyvät sissukseen makkarin puolelle ja ovi kiinni, minä hiljalleen jutellen ohjaan sivistykseen pariin eksyneen piikkipallon takaisin ovesta ulos. Onneksi suihkuhuoneen ovi oli kiinni, kaveri olisi varmasti luikahtanut sinne piiloon. Tilanne oli ohi pikemmin kuin oikeastaan toivoin, siili tepsutteli hiukan liukastellen terassin kautta puskien alle piiloon ja katosi. Olisi ollut ihana vähän katsella ja jutella siilivieraalle. Ehkä olisin saanut selville onko se herra vai rouva... ja olisi voinut tarjota vieraalle hiukan evästä!

Kuinka terhakkana P haistelikaan sitten siilin tassun jälkiä olohuoneen nurkasta! Varsinainen vahtikoira, toinen vaan nukkuu sikeitä kun metsäneläin hyökkää meidän kimppuun=DDD

P yritti saada vainua kiertelemällä pitkin olohuonetta ja tuijotteli tuohtuneena ja puuskahdellen vuoroin ikkunasta ulos, vuoroin meitä, että päästäkää mut ulos jahtaamaan! Himmailimme kuitenkin sisällä jonkin aikaa ennenkuin päästin P pihalle. Mahtoikohan tuo vieras olla sama, jonka tapasimme aiemmin kesällä hopeapajun alla... toivottavasti tulee vielä joskus tervehtimään meitä uudestaan...

Maahan unohtuneen grillin suojapeitteen alta löytyi iso sammakko, se ei todellakaan ollut yhtä söpö kuin illan ensimmäinen vieras... yök. Se kaveri oli niin tokkurassa, että jouduin ottamaan lapion ja siirsin sen aidan toiselle puolelle niittykasvien äärelle, ja sinne se jäi pötköttämään.

Lääkettä...

Kävimme viikko sitten lääkäritädillä tuon edelleen tihrustavan silmän takia. Saimme uusia tippoja silmään ja korvassakin oli sitten pitkästä aikaa hiivaa ja siihen tuli pitkä tippakuuri. Mahtaako tämä olla nyt keväisten antibioottikuurien ansiota tämä hiivakorvaisuus, en tiedä. Tavallaan toivottavasti, huonompi vaihtoehto olisi, että P on kehittänyt jonkin uuden allergian. No, käymme nyt tippakuurit läpi ja katsomma myöhemmin miten sitten käy. Tarkistuskäynnille menemme varmaankin sitten lomien jälkeen. Massu ainakin on toiminut edelleen ihailtavasti! Ja ruoka maistuu hyvin. Joten, ei hötkyillä.
Viime viikon helteet saivat kaverin selvästi hiljaisemmaksi, enimmäkseen ollaan nyt lepäilty ja oltu sissukseen, ehkä tuo korvien ja silmän jatkuva rassaaminen masentaa, tiedä häntä mitä siellä pikku pääkopassa tapahtuu... Ulkona ollaan edelleen aivan reippaita, ettei mitään suurempaa huolta. Totuus kuitenkin on jo se, että P on 8v. eikä tuosta nuorene, kunhan vaan saataisiin pidettyä status quo mahdollisimman pitkään. Vasemmassa silmässä on kuulemma hiukkasen kaihin alkua, joten sitäkin täytyy sitten alkaa seuraamaan. Voisi olla paikallaan hankkia P:lle Aktivait-koiravitamiinia, jotta pysyis tästäkin eteenpäin pirteenä ja ihanan rasittavana!!!

Sapuskahommia

Eilen laitellessani P:lle jälleen parin viikon sapuskoita, ajattelin, että laitan ylös tämän koirapuuroreseptin, itsellekin. 3-4 vuotta sitten P söi vielä yleensä koiramakkaraa, viikonloppuisin jauhelihariisimössöä. Ja vähän kaikkea rinkelistä makarooniin... Sitten sain herätyksen, osin siihen vaikutti tuo olettavasti vehnästä aiheutunut ja usein toistunut korvatulehdus, joka kai nykyään on aika yleistä. Vehnä jäi pois ja sen mukana sitten valmisruuat ja aloin laittamaan Pöpölle kotiruokaa. Ensi alkuun valmistin Yrjölän koirapuuroa, mutta olen sittemmin kehitellyt paremman version meidän ei-niin-kamala-isolle kaverille, Yrjölän puuro on mielestäni ehkä parempi isoille koirille.

Eli tähän tapaan:

Pontevan puuro:

2dl riisihiutaleita
n.0,5dl tattarihiutaleita
n.0,5dl ohrahiutaleita
n.1rkl kuivattua nokkosta (esim. Wegebon)
1 porkkana, hienoksi raastettuna
0,5-1 punainen paprika, hienoksi raastettuna (en laita aina)
n.1-2 valkosipulin kynttä tai vastaava määrä kuivattua
ehkä hiukkasen herneitä, parsakaalia tms. jos on sopivasti tarjolla(ei tomaattia tai sipulia, eikä oikein esim maissiakaan)

Teen tämän yleensä niin, että kun tulen kotiin, laitan kattilaan pari desiä vettä ja levy kuutoselle. Samaanaikaan veden keittimeen 1-1,5l vettä kiehumaan. Kun vesi kattilassa kiehuu, hiutaleet ja kaikki muut perään ja reilusti vettä päälle ja hämmennys. Kun taas kiehuu, levy pois päältä ja ulkoilukuteet päälle. Vielä viimeinen hyvä hämmennys, kiehuminen on jo lakannut, kannen voi laittaa päälle. Sitten ulos lenkille Biistin kanssa. Kun palaamme noin reilun tunnin päästä, puuro on jo suurinpiirtein valmista. Luin joskus jonkun koirien ruokaterapeutin sivuilta, että hän suosittelee kypsentämään kaikki koirien vilja- ja kasvituotteet, siis kaiken muun kuin lihan, 3-kertaa pidempään kuin jos sen söisi ihminen. Jos hiutaleen kypsymisohje on paketissa 5min, kypsennän sitä ainakin sen 15min.

Vaihtoehtoinen kypsennysmuoto, jonka vasta kekkasin; kaikki aineet paitsi vesi kattilaan, päälle noin 1l vedenkeittimellä keitettyä vettä, kansi kiinni->lenkille. Kun palaa lenkiltä valmiiksi turvonneen puuron kiehauttaa, tarvittaessa lisää vettä ja sitten lisää lihan, jonka kypsentää. Tällä keinolla näyttää välttyvän ainaiselta, ainakin osittaiselta, puuron pohjaan jämähtämiseltä!

Tämä puuro sekoitetaan sitten noin 600-800g (kypsän) lihan kanssa. Eilinen sapuska sisälsi 600g raakaa kalkkunaa, jonka paistoin n.200g lihaisan lampaan rasvan kera ja lisäsin sen sitten puuroon. Normaalille tai lihavuuteen taipuvaiselle arvelisin, että rasvaa 100g tai allekin. Kalkkuna on aika rasvatonta ja toimii kyllä sitten pelkästään laihdutussapuskana ilman lisättyä rasvaa.

Annoksen päälihana käytän vaihtelevasti kalkkunaa tai lohta. Viime viikoina ollaan syöty kalkkunaa, jota on höystetty lihaisalla lampaanrasvalla, koska meillä on lihotuskuuri. Teen samanlaisen lihapuuromössön myös poronlihasta ja laitan sitä nokareina kalkkunapuuron sekaan ja päälle. P rakastaa poroa, ja koska lääke on ainakin syötävä joka päivä, varmistan sen alas menon tiputtelemalla pisarat poron päälle!

Lihotuskuuri on muuten onnistunut erinomaisesti; kaveri on jo entisissä mitoissa, peffalle uskaltaa jo taputella, eikä satuta sormiaan toisen luiseviin lonkkiin! Painosta ei ole tietoa, mutta koitan ylläpitää tämän koon nyt jatkamalla saman tyylisellä sapuskalla.

Lihat hankin Kennelrehusta, sitä olen koittanut mainostaa muillekin koirallisille tuttaville! Erinomaisia tuotteita ja edulliseen hintaan. Tuohon jokapäiväiseen lihapuuroon laitan lisäksi Kennelrehun kalkkiseosta ja merilevärouhetta sekä pellavaöljyä ohjeen mukaan. Ja puoli annoslusikallista Tehobaktia. Ja syräntipat poron päälle=)

Päivitystä...

Töissä on ollut niin kiirettä, etten ole ehtinyt päivittää blogia. Ja viikonloppuisin kiireisenä on pitänyt puutarha, kukapa ihanalla kesäilmalla haluaisi sisällä istua!

P:n simmu on ollut parempi, hieman se välillä näyttää kostealta, mutta ei pahempaa. Ehkä se pysyy kontrollissa tiukemmalla dieetillä, ehdottomasti ei vehnää ja eikä naudan proteiinia, ei siis edes (tavallista) juustoa eikä voita enää. Maha tuntuu pysyvän ihan kunnossa, vaikka välillä voita söisikin, tulee vaan kutinoita, jotka nekään eivät ole kivoja, mutta ei vakavimmasta päästä oireita kuitenkaan. Villakoirat kai ovat hieman rähmäsilmäinen rotu ja luppakorvaiset koirat kaikki voivat kärsiä korvien tulehduksista. Pitää vaan olla itse skarpimpi.

Välillä kyllä harmittaa, että agilityradalla jotkut agilitaajat heittelevät namejaan pitkin rataa, siis ihan heittelevät koirilleen, ja sen lisäksi, että ne kiinnostavat sitten seuraavaa radalle tulijaa ja häiritsevät koiran keskittymistä, ne namut ovat joskus vehnäisiä ja sekös sitten vasta harmittaa kun joutuu katsomaan toisen kuoputtamista pari viikkoa sen jälkeen! Olen silloin tällöin asiasta sanonut, mutta joka kerralla ei ihan viitsisi...

Tässä pieni aamu-uniposeerauskuva, P:llä oli taas söpöyskohtaus. Valitettavasti kuva on aika tumma, kamera on hieman jo toiskuntoinen... ja salamalla olisin saanut salamana P:n ylös sängystä! Vastaavanlaisia tilanteita on harvasen päivä, mutta silloin kamera on aina jossain kaukana. Ja sitä itsekin pysähtyy vain katselemaan ja silittelemään, eikä malta hakea tallennusvälinettä.

Siinä se räjähtänyt pörröinen karvanaama nojaa päällään isin reittä vasten, voi pientä... ja puolen peninkulman pituiset tassut ojollaan. Kohta niillä jo mentiin pitkin metsäpolkua tuhatta ja sataa...

ps. "törmäsimme" P:n kanssa siiliin männä iltana! P "hyökkäsi" yhtäkkiä haistelemaan jotain ja perääntyi sen saman tien ja siilihän se siinä kerällään hopeapajun juurella oli! siiliä en ole nähnyt varmaan 5-6 vuoteen! ja oli iso! harmi, ettei J ehtinyt nähdä, kaveri puikki käpälämäkeen heti kun kaikkosimme paikalta. siilit on niiiiiiin söpöjä! tulisipa se toistekin tervehtimään...

Viikon tapahtumia...

Käväisimme tällä viikolla eläinlääkärillä, P:n vasen silmä oli viikonlopun aikana alkanut rähmimään ja kutiamaan. Koitimme kotikonstein putsata silmähuuhteella ensin, mutta paras oli käydä kuitenkin näyttämässä, ettei tule pahempaa ongelmaa, koska punaisuus kuitenkaan ei hävinnyt. Silmätulehdusta ei P:llä ennen ole ollutkaan. No, saimme kortisonigeeliä kun oli ensin tarkistettu, ettei silmässä ole haavaa.

Samalla juttelimme lihotuskuurista; P oli taas laihtunut 200g. 5 kuukautta sitten paino oli 6,7kg, nyt 6,2kg. Kieltämättä nuo kevään karvaiset sulotuoksuttaret ovat hieman verottaneet ruokahalua, mutta johan nyt on kumma, ettei se paino pysy! Toisten sitä täytyy otsa hiessä tiputtaa painoa...

Aion viikon päästä vierailla Kennelrehun rekalla ja ostaa oikein rasvaista lampaanlihaa ja aloittaa läskijuhlat! Siihen asti nassutamme voita ja lampaankorvia ja hirvenluita... Eiköhän se taas tästä. Tavoite talveksi; takaisin ainakin 6,5:teen! Mä voisin mielellään luovuttaa P:lle muutaman sata grammaa ihan ilmaiseksi...

Kyläily ell luona köyhdytti taas noin 80€ ja kotona odotti kutsu rokotuksiin, harmitti kun eivät olleet huomanneet asiaa kun sinne asti kerran tulimme...

Sunnuntaina alkaa agilityn kesäkausi! Mukavaa, että meidän treenivuoro siirtyi keskiviikolta pois, pääsemme nyt koko perhe harrastamaan yhdessä. Sunnuntai-ilta sujuu mukavasti hiekkakentällä juoksennellessa! Täytyy vaan esittää toivomus ilmanhaltijoille, että pitävät koko kesän sunnuntait klo19.15-20.15 sateettomina!=)

Elämää vapun jälkeen...?

Vappuviikonloppu sujui leppoisissa keleissä, minä ja P hilluimme päivät ulkona pihapuuhissa ja J valitettavasti töiden parissa keittiönpöydän ääressä. Mitenkään erityisesti emme vappua juhlistaneet, muutama vappupallo tuli puhallettua, serpetiinit jäivät kauppaan. P tosin koristeli olohuoneen lattian omilla serpentiineillä... Ohoh, kuinkas tässä nyt näin kävi!


Sen takaansa löytää minkä edessään repii...

Ah kevään riemuja!

Kevät on saapunut humisten viime päivien lämmön siivittämänä! Puut ovat puhkeamaisillaan vihreyteen ja maasta punkee tikkua jos toistakin. Sinivuokot valtasivat lähimetsän.

Kevättä on ollut havaittavissa myös pienen miehemme käytöksessä... Luonto on tuoksuja tulvillaan, siis tyttöjen, ja jos erehdyt pariksikaan sekunniksi seisahtumaan ja nauttimaan auringosta, machomaisella itkuvikinällä ilmoitetaan heti, että nyt on meno päällä, jatketaan matkaa, HETI! Huokaus, että tuo vanha ukko jaksaa...=)

PONTUS 8 vuotta!!!

Vietimme lauantaina 4.4. 2009 Pontuksen 8-vuotissynttäreitä! Onneksi olkoon!

Aamu alkoi laululla, jota tuijoteltiin unisin silmin ihmetellen, miksi nuo oikein kiekuvat, ja keskellä yötä vielä, kun pitäisi nukkua! Kello oli silloin noin varttia yli kuusi...

Syntymäpäivä jatkui sitten kuitenkin unilla emännän kainalossa, kun isäntä oli lähtenyt etäopiskelureissulleen. Heräiltyä seurasi aamupalaa ja lenkitystä. Päiväunoset aina lenkin jälkeen, kuinkas muuten. Iltapäivälenkin jälkeen seurasi päivän kohokohta eli synttärikakun syönti. Kakun koostumus oli aika tyypillinen, ulospanoon oli vain hieman panostettu tavallista enemmän. Kalkkunapuuro öljyineen ja merilevineen oli kuorruteltu nakkiviipalein sievästi ja koristeltu vielä ohuin kurkkusuikalein, niinkuin voileipäkakuissa perinteisesti. Olisipa pitänyt ottaa kuva, mutta tuijottavat nappisilmät sanoivat, että nyt se sapuska tänne! Joten en ottanut. Kurkkujen kohdalla oli havaittavissa pientä käkimistä, mutta näppärästi meni koko kuppi tyhjäksi, loistavaa!

Ruuan jälkeen kun energiaa oli vielä jäljellä, väsynyttä isäntää kiusattiin leikkiinkutsuin, joita auliisti sekä isäntä että myöhemmin myös emäntä totteli. Mutta aina jossain vaiheessa iltaa seuraa tämä autuas vaihe; koira retkottaa sohvalla ketarat ojollaan. Silloin i & e saavat nauttia ruokaa, juomaa ja tv:tä ihan rauhassa!

Kippis sankarin kunniaksi! Sankari on jo sammunut...

Anna jo se hanska!

Tää on niin tätä aina kun ollaan ulkona... :-)

Pontuksen ABC

Hesarin koirablogin Miskan esimerkin innoittamana koostin Pontuksen elämän aakkosia!

Aamut. Ei kivoja. Silloin pitäisi kaikkien vain nukkua, ei kukkua, niin kuin emäntä ja isäntä (arkisin) tekee... Päivä voi alkaa ehkä vaikka noin puolen päivän aikaan, jäisi aamu kokonaan välistä.
Bonanza. Eräs Pontevan lempinimistä. Lisää nimityksiä osiossa P1!
Celsius-asteet. P:n toimintalämpötila asteikolla -36 - +80C. kts. Sauna!
D
Ei. Harvoin tarvittu, mutta edelleen yleensä tehoava. Parhaiten auttaa ennakoiva "kieltäminen" paremmin, "ei me kuule sinne mennä, mennään tänne!"
Fisut. Lohi ruokakupissa ja kuivatut pikkukalat lenkkinamuina. Paras huippujuttu on jos joku kalastaja on jättänyt kalanroippeensa järven rannalle tai jäälle, ei ole olemassa parempaa parfyymiä, johon itseään hinkata! Onneksi muut raadot eivät tee samanlaista vaikutusta... uh...
G
Hepuli. Isännän ja emännän kotiinpaluuhepuli, pihanympärijuoksuhepuli (yhteydessä edelliseen, tapahtuu kesäisin), pesunjälkeinen hinkkaushepuli, possunkorvan heittelyhepuli, hyväntuulenyleishepuli.
Ipanat. Lemmenhedelmät Silvan kanssa, viime kesänä tapasimme niistä kaksi, Pirtan ja Pepin, ihanat lapsoset!
Jäniksen- ja possunkorvat. Ne kääritään ensin rapisevaan paperiin, sitten paperimöttö tungetaan pahvilaatikkoon ja muutaman istu-makaa-hyppää-vierelle-käskyn jälkeen karvanaaman eteen ja raivoisa repiminen voi alkaa! Pupunkorvat yleensä syödään heti, possunkorvia voidaan joskus kartella ensin, heitellä ja hepuloida ennen kuin aloitetaan jyrsintä.
Kongi. Yksi ehdoton lempilelu. Varsinkin jos/kun se on täytetty herkkumössöllä, kalkkunapuurolla, nakeilla tai muulla semmoisella. Joskus kongin narskuttelu ja lupsuttaminen voi kestää jopa yli puoli tuntia kerrallaan!
Linda. Pontuksen emä, jota meidän pitäisi mennä katsomaan tänä vuonna!
Möhinä. P:stä tulee hassua möhinää kun hinkkaa tai silittää sopivasti. Koiran kehräystä? Ihanaa joka tapauksessa!
Nappulat ja Namit. Nappuloina meillä on Brit caren lammas-riisinappulat. Ei sisällä vehnää, gmo:ta ja sen semmoista p***aa, maistuvat hyvin.
Ozmo. Vihreä pehmolohikäärme, joka on aina hyökkäämässä P:n niskaan, sitä pitää kurnuttaa!
P1: Pontus Ponteva Pusseli. Pöpö, Pontsa, Puppeli, Peedepee, Poika, Pontsaliini, Rusakko, Jalopeura, Pörröpää, Karvaperse, Karvanaama, Äässi, Paviaani, Karvalahna, Hurja metsästäjä, rakkaalla on monta lempinimeä!
P2: Piippi, pupu, Zoomi, Ozmo ja kaikki muut lelut. Piipillä eli vinkulelulla ilmaistaan yleensä iloista mieltä. Pupulla ei ole enää korvia ollenkaan, reppana. Oma postaus leluista tulossa jossain vaiheessa.
Q10: Mahdollinen ravintolisä, jota tullemme kokeilemaan tulevaisuudessa.
Rutiinit: Tuovat turvaa päivää. Itsekullekin.
Sauna: P on aina ensimmäisenä lauteilla odottelemassa hitaampia saunojia. Saunassa lipitetään erityisestä P:n saunapullosta vettä reiden päältä. Muuten vesi on inhaa.
Turkin ja kynsien leikkuu. Turkkia on paljon ja se kasvaa aikasta nopeasti. Toisaalta eipähän irtoile karvoja joka paikkaan. Enimmäkseen emännän velvollisuus pitää kurissa. Kynsien leikkuu on hankalampi juttu ja se tapahtuu nykyisin yleensä lenkin aikana ja vain pari kynttä kerrallaan. Kuuluu isännän velvollisuuksiin.
Ulkoilu. Parasta. Namujen, nukkumisen ja rapsutusten jälkeen!
Vahtiminen. Rasittavaa silloin kun isäntä ei ole paikalla. Kaikki kolaukset ja jotkin auton äänet herättävät enemmän tai vähemmän raivoisan, vähintään raivostuttavan, purinan tai haukunnan. Ei se määrä vaan se yllätyksellisyys; se haukku kun tulee ihan odottamatta ja säikäyttää emännän!
Water eli vesi. Yök. Vesi mieluummin lätäköstä, järvestä, lumena tai saunassa reidenpäältä lipsuteltuna. Toissa kesänä käytiin vasta ensi kerran vapaaehtoisesti uimassa!
X
Y
Zzzzzzzzzz. Aina kun vaan tilaisuus antaa mahdollisuuden.
Åsa. P:n emän Lindan emäntä.
Äänetön. P on onneksi todella hiljainen, silloin kun lenkillä tulee jokin ärsyttävä kaveri vastaan, muristaan, ja kun ollaan emännän kanssa yksin kotona, kaikille vähänkään epäilyttäville äänille haukutaan ja puristaan. Joskus haukku tulee jopa kesken unien.
Öljyjä. Joka päivä syödään pellava-, rypsi- ja kookosöljyä. Kookosöljy on aivan ihanaa lipsuteltavaa!

HUOM huom! Teksti on vielä kesken! Jatkan taas kun aikaa ilmenee!

Missä pusselit vaeltaa...?

Silloin tällöin tulee mietittyä, että missähän päin maailmaa mahtavat Pontuksen sisarukset taivaltaa...? Missä asustaa muita pusseleita...? Olisi ihanaa tavata vihdoin viimein Pontuksen emä Linda. Tänä keväänä se on pakko järjestää! Ehkäpä Åsalla olisi tietoa sitten myös muun pentueen vaiheista.

Tässä linkissä artikkeli Lindasta ja emännästään Åsasta:

http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2005-03-05,104:10:287465,1:0:0:0:0:0:

Tuosta mustanpuhuvasta salamasta nyt ei juuri saa selvää, mutta siinä se on, P:n äippä!

Huomasinpa sitten googlatessa, että pusseli kai tarkoittaa pussimäyrää... mikä se sitten lieneekään... No, siinä mielessä jees, että P:n on aina pyrkimässä namipussille! Joten, ehkä se sopii!

Talvifiiliksissä!

Näin hienoissa keleissä ulkoilimme männä viikonloppuna!






Olemme nyt pari viikkoa P:n kanssa "sairaslomalla" agilitystä. Parin viime kerran jälkeen P on voinut seuraavana päivänä pahoin, joten kävimme varalta lääkärissä viime viikolla. Ripulia ei onneksi ole ollut kuin kerran, liitetiedostot ovat olleet edelleen suorastaan ihailtavia, mutta oksentelu ja jonkinlainen kuplauttelu tai röyhtäilyntapainen on vaivannut... liekö närästystä...? Nyt nautiskelemme sitten Tylosin-antibioottikuurin ja Antepsin-masulääkettä. Ensi viikolla käymme vähän paremmin lääkärissä ja koitamme tutkia mikä olisi oikeasti syy tällaiseen yökköilyyn ja uupumiseen... Eiköhän tuo selviä!

Tänä keväänä olisi pakko poistattaa sitten vihdoin tuo palli, joka on jäänyt toiseen nivuseen, se on onneksi ihan näkyvissä, joten se on varmaankin kohtuullisen helppo leikata kuitenkin. Samalla putsataan sitten hampaat. Onneksi kaveri ei tiedä, mitä sen pään menoksi on suunnitteilla, eläinlääkärin vastaanotto kun ei todellakaan ole P:n lempipaikkoja...;)

Agi alkoi!

No niin, vuoden harrastusputki on avattu! Aloitimme viime viikon keskiviikkona agilitykauden. Toissa viikon vuoro peruuntui pakkasen takia, joten meillä oli sunnuntaina ylimääräiset treenit, huomenna taas sitten normaalivuoro. Ihan kiva, että tulee tässä muutama päivä tiheämmin, pääsemme kummatkin P:n kanssa taas oikeaan moodiin.

Keskiviikon treenit meni aika penkin alle, minua alkoi yhtäkkiä ihan kamalasti hermostuttamaan ja kaikki ohjeet katosivat taivaan tuuliin kun aloitimme radan. No, sunnuntaina meni kivasti, suorastaan olen ylpeä meistä! Tosin radatkin olivat paljon helpompia kuin keskiviikkona, mutta nyt oli myös rento fiilis mukana!

Näytteeksi esitellään isännän kuvanottokykyjä; tämä on kolmesta kuvasta ehkä paras... :DDD

Amatöörin on hankalaa ottaa vauhtikuvia!!!

Riemukasta Uutta Vuotta!

Joulu tulla jolkotti ja juoksi pois... No, uusi vuosi ja... osin samat kujeet, jotain uuttakin mahdollisesti, ei tiedä vielä...

Joulu meni leppoisasti löhöillen, P oli tosin aivan itse rasitus, jatkuvasti kärttämässä leikkimään! Kyllähän me leikittiinkin, mutta pitäähän sitä ihmisen muutakin ehtiä kuin karvakasan kanssa telmimään lattialla! Esim. syömään kinkkua ja suklaata... No, muutaman päivän kun olimme olleet kotona koko poppoo, alkoi jo pojankin energiat laskemaan, se kun ei ollut nukkunut moneen päivään kunnon päiväunia. Mutta nyt kun arki alkaa taas, on poikakin entinen energiapesä, kun saa koisia päivät pitkät.

Joulupukki toi Pontevalle uuden lelun, se on ristitty "isoveljensä" Ozmon kunniaksi Zoomiksi. Alkukyräilyn jälkeen, suhde Zoomin on kehittynyt varsin lämpimäksi, sillä on leikitty nyt joka ilta!

Tässä leluveljekset Zoom ja Ozmo, Pontus istuu kavereiden keskellä erotuomarina!

Tässä vielä vihreät kaverukset lähikuvassa...

Kuten kuvasta ehkä huomaa, isoveli-Ozmo on kärsinyt vuosien varrella rajusta rakkaudesta, sen korvia ja joitain muitakin paikkoja on antaumuksella jyrsitty. Johtuneeko kova käsittely siitä, että Ozmolla on tuijottavat silmät ja se tapaa aina hyökätä P:n niskaan että sitä pitää kurittaa vai mistä, mutta kumiset vinkulelut, joihin taas Zoom kuuluu, ovat kaikki säilyneet ehjinä, niitä lutkutetaan suussa ja piippaillaan, ei jyrsitä. Myös muita pehmoleluja on jyrsitty, mm. puputytön korvat ovat kadonneet aika päiviä sitten, eikä päässä ole enää täytettä, eli aito pupu...

Täytynee jonain kertana esitellä muutkin lelulaatikon aarteet...