No, onneksi lumet ovat jo sulaneet ja ennen juhannusta, vaikka epäilin jossain vaiheessa epätoivoisena, kun kevätkelit eivät millään meinanneet saapua.
Kesä ja sen ah niin ihanat pikku pulmat ovat myös sitten täällä. P:ltä on nyt tähän mennessä poistettu kaksi punkkia, valkosipulikuurista huolimatta. Eka mokona tarttui P:n loman aikana Mukilassa oikean silmän päälle ja toinen oli tuossa viime viikolla oikealla puolella ihan sieraimen vieressä. Inhottavia pikku paholaisia! Valkosipuli ei siis täysin suojaa punkeilta, mutta ehkä kuitenkin osittain, uskon niin. Expottia en suostu enää laittamaan, P tuli niin kovin apaattiseksi ja huonovointisen näköiseksi aina sen laiton jälkeen, joten luonnonmenetelmillä ja tarkalla iltasyynillä mennään meidän perheessä.
Nyt on sitten myös todettu viattomien ruohonkorsien potentiaalinen vaarallisuus terveydelle... tai isännän ja emännän mielenterveydelle... Lähdimme lauantaina normaalisti lenkille hiukkasen maha loristen, joten ruohotupsut maittoivat matkalla. Mutta kesken kaiken alkoi kamala hönkiminen, oksennuksen yrittäminen ja kakominen. Silloin tällöin tuollaisia pieniä hönkimäkohtauksia on ollut ennenkin, mutta nyt tämä näytti jatkuvan ja jatkuvan. Muutama metri päästiin eteenpäin ja taas rohina päälle! Palasimme lenkiltä pikaisesti takaisin ja hönkiminen loppui hetkiseksi, alkaakseen taas uudestaan ja kovempana. Soitin jo päivystävälle eläinlääkärille ja sain alkuillasta ajan. P:llä kun on tuo sydämen vajaatoiminta, niin pitää olla tarkkana hengitys- ja sydämen rasitusjuttujen varalta. Sillä aikaa kun J kävi pikaisesti kaupassa ennen lääkärireissua, P aloitti todellisen pärskyttelykohtauksen, sitä hönkimisen, röhinän ja aivastelun määrää!!! Mutta kas kummaa, kohtapa tupsahtikin oikeasta sieraimesta ruohonpää esiin! Ja viimeisellä pärskäyksellä ulos lätkähti noin 20cm ruohonpätkä. Röhinä loppui sitten siihen paikkaan. Onnellinen päätös tälle jännitysdraamalle; nenässä vierasesine, joka tuli onneksi omin avuin ulos. Ruoho oli tietenkin ihan verinen ja kaveri kuulostikin vähän räkäiseltä loppuillan, reppanan nenä oli varmasti ihan rikki sisältä. Peruutin lääkäriajan ja seurailimme kaveria illan ajan tarkasti, kakomisyritysten uuvuttamana P nukkuikin aikalailla sitten koko illan, sylissä. Arvelimme, että ruohoa syödessään P oli vetänyt henkeä voimakkaasti sieraimista ulospäin ja nielussa ollut ruohonpätkä oli siten sujahtanut nenään.
Tässä dramatiikan aiheuttaja:
Tässä uhri tapahtuman jälkeen seuraavan päivän metsälenkillä:
